Pari tärähtänyttä

Kuuntelen täällä Herra Ylppöä ja ihmisiä.. Mä en vielä vähän aika sitten voinut sietää koko tyyppiä, mutta sitten tykästyin muutamiin biiseihin ja mun mieli on hiljalleen muuttunut. Viime päivien ajan olen kuunnellut Ylppöä enemmän ja yhä useampi biisi on kolahtanut tähän naiseen ja lujaa. <3

Katselin äsken aikani kuluksi koneella olevia valokuvia ja keksin julkaista muutaman otoksen. Kysymyksessä on tällä kertaa "ei ehkä se parhaimmisto joukko kuvia, mutta kuitenkin".

Noita kuvia katsellessani mietin, että "noissa on oikeastaan jotain aika hauskaa", jolloin tapaa.  Mitä olette mieltä? Tää olis niin kun tehnyt vahingossa taidetta? :D No joopa joo.

Mut hei, ei sen tartte aina olla niin justiinsa!

(Nyt tää lähtee tyhjentämään pesukoneen ja tekemään ruokaa, hei hei!)

Testailussa uusi silitysrauta.

Aurinko laskeutuu horisonttiin.

Helsingin Luonnontieteellisestä museossa.

Maisema vaihtuu auringon laskiessa.

Lauteilla Leningran couwboys.

Vastaantulevien ajovalot ja edessä ajavan auton takavalot.

Hopsankeikkaa. :D

Uuden vuoden raketit räiskyvät taivaalla.
(Mulle tulee mieleen tosta joku sähköiskun saanut afropehko! :D

Sataa sataa ropisee

Lupasin viime viikolla jossakin postauksessa, että kirjoittelen tänne siitä kun seisoskelin viime viikolla eräänä sateisena päivänä mun äidin kanssa kaatosateessa.

Päätimme uhmata tihkusadetta ja meidän piti suunnitelmiemme mukaisesti mennää metsään kävelemään, mutta ulos päästyämme alkoi satamaan kaatamalla ja katsoimme parhaaksi jättää kävelylenkimme toiseen kertaan.

Käytiin kuitenkin kuvailemassa vähän rannassa. Molemmilla oli mukana sateenvarjot ja kamerat. Vettä tuli taivaan täydeltä välillä niin kovaa, että oikein korvissa humisi. Fiilis oli hetkittäin jopa lumoava. Kaatosateessa on vain sitä jotakin! Tykkään. <3

Järvi näytti samaan aikaan tyyneltä, uhkaavalta, lumoavalta, sumuiselta ja kiehtovalla tavalla tosi jännältä. Rannassa uiskenteli myös yksinäinen sorsa, ihan kuin se olisi etsinyt kavereitaan, perhettään. Se viis välitti kaatosateesta, ei se hakeutunut suojaan.

Rantaan johtaneen polun varressa oli punainen kärpässieni, se oli löytänyt paikkansa pensaikon juurelta ja vesisade muodosti tosi nopeasti lenkkipolulle isoja vesilätäköitä. Mun teki mieli hypähdellä niihin, mutta koska mulla ei ollut kummareita matkassa, yritin parhaani mukaan väistellä niitä lätäköitä. (Kastumiselta en silti onnistunut välttymään.)

Takaisin sisälle mentäessämme huomasin, että nurmikolla on jotakin erikoista liikettä. Pian se liike osoittauti sammakoksi. Hih! Sammakko oli samaan aikaan iljettävä ja hassu. :D Menin hiljaa lähemmäksi ja juuri ennen kuin se teki piiiitkän loikan pusikkoon, ennätin nappaamaan siitä kuvan. Tie vaikka olisi ollut kosioamatkalla? Hhmm. :)

Vesisateesta on saatu nauttia myös viime viikon jälkeen useaan otteeseen. Tänään viimeksi. Ikivanhasta sateenvarjosta on tullutkin mun kaveri, kun uuttakaan en ole ehtinyt hankkimaan. Ihan hyvin olen sillä rämälläkin vielä pärjännyt. (Mitä nyt muutamaan otteeseen olen saanut olla korjaamassa niitä metallikeppejä, kun ne puikkelehtivat pidikkeistään irti.)  

Sadetta pakoon kirpputorille

Hakeuduin tänään sadetta pakoon kirpputoreille ja tein kierrosta itseasiassa pitkästä aikaa. Viimeksi varmaan kesälomalla olen kuluttanut enempiä aikoja kirpputoreilla..

Olipa muuten moni muukin ajatellut, että "mikäs parempaakaan tekemistä näin sadepäivänä, kuin suunnata vähän shoppailemaan". Hah! :D Ihmisiä oli nimittäin runsain joukoin liikenteessä, hyvä kun löytyi autolle parkkipaikkaa. Kirpputorien käytävillä piti vähän puikkelehtia ja ihan jokaiseen väliin en edes jaksanut ängetä. Kivaa se siltikin oli! Minusta pääasia kirpputoreilla ei ole aina se ostaminen, vaan mä tykkään siitä meinigistä. Siitä kun voi rauhassa katsella, ihmetellä hypistellä kaikkee. :)

Ostin pari lasikulhoa/ruukkua ja kaupasta ostin molempiin valkoiset kynttilät. Kotiin päästyäni, pesin kulhot ja ne löysi heti paikkansa tv-tasolta. (Kohta sytytän kynttilät palamaan ja pujahdan peitonalle lukemaan uutta Kauneus & terveys- lehteä.) On ollut sen verran kiireinen viikko, etten ole ennättänyt edes vielä vilkaisemaan tota lehtee.

Puseronpieleen löytyi suloinen papukaija ja jämäkangasvuoresta nappasin mukaan punaista kangasta. Ajattelin väsätä tosta kankaasta vähän samanmoisen kaulaliinan mitä tossa Kauneus & terveys- lehden etusivulla on. Aika kiva minusta!

Mukavaa sunnuntai- iltaa! 

Lasikulhot yhteensä 4,00 euroa.

Papukaija- pinssi 1,00 euroa.

Kangaspala 1,50 euroa.

Vähän uunona

Millaisissa tilanteissa tunnette itsenne uunoiksi? Milloin on viimeksi tullut kummallisia fiboja jostain asiasta, tilanteesta tai tapahtumasta? :D Mielessä on käynyt ajatus, että "hhmm.. onks tässä mitään järkee tai, että mitä hittoa tässä nyt tapahtuu?"

Minusta on jotenkin uunoa jutella Hesen tai Mäkin autokaistalla sille pömpelille, sille mihin tehdään ne tilaukset. Se on jotenkin hassua ja jotenkin siinä menee ihminen ihan lukkoon. Yritän aina nopeesti päättää, että mitä tilaan ja haluan aina äkkiä pois siitä tilanteesta. Se on vaan jotenkin niin huvittavaa! :D

Ensin teet siihen pömpeliin ne tilaukset, jonka jälkeen saat luvan ajaa suoraan luukulle (no hei, mihinkäs muuallekaan?). :D Ja siellä luukulla on sitten mahdollisesti vastassa se sama ihminen, joka äsken otti tilausta vastaan tai sitten ei? Ja kuitenkin siinä luukulla hoidetaan sitten se maksupuoli ja odotellaan, että hampparit, ranskikset, kokikset ja sun muut mätöt on pakattu paperipusseihin ja sen jälkeen startataan ja etitään se kiva pysähtymispaikka.

Mä en oikein oo koskaan tajunnut, että mitä siinä on järkee, siis siinä pömpelissä? Miks niitä tilauksia ei voi edelleen tehdä niin kuin ennenvanhaan? Kai se on jotain ajan säästämistä? Joku ottaa tilakset vatsaan ja toinen sitten kokoaa tilauksen sinne paperipussiin? Niinkö?

Hhhmmm.

Viikonloppuja!

Laukussa kamera ja sateenvarjo

Sykyisen kaunis luonto on saanut tämänkin sohvaperunan liikkumaan ja ulkoilemaan. Kauniin luonnon ja helposti hengitettävän ilman lisäksi mua on houkuttanut pihalle myös kamera, jota olenkin viime päivien aikana ihan kunnialla ulkoiluttanut. :)

Alkuviikosta olin miehekkeen kanssa (sateesta huolimatta) kävelemässä ja eilen pidättelin äitini kanssa sadetta sateenvarjojemme alla. Satoi niin, että humisi korvissa. Eilisestä lisää myöhemmin, mutta tuossa alla muutama kuva alkuviikolta..

Tällä hetkellä paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, mutta eilistä kaatosadetta vielä muistellessani mietin tässä, että mun pitäis oikeastaan hankkia uusi sateenvarjo. Niitä on ihan kivasti kertynyt, mutta vähän jokainen repsottaa ja muutamien varjojen kanssa on se ongelma, että jos vähääkään tuulee, tuntuu että varjo lähtee oitis tuulen matkaan. Ovat niin heppoisia. Sellaiset pieneen kasaan menevät ovat käytännöllisiä kun mahtuvat laukkuun, mutta sellainen isompi olisi kestävämpi ja tukevampi.. Hhm.  Täytyykin tänään katsoa kauppareissulla tarjontaa..

Muistakaahan pitää jalat kuivina, ettei syysflunssa pääse yllättämään! :)

Sadepäivänä

Mustaa kimmeltävää asfalttia, valuvia sadepisaroita, liukkaita mukulakiviä, värikkäitä vaahteranlehtiä, sienirykelmiä sekä harmaa ja sateinen kaupunki.

Värikkäitä sateenvarjoja, kumisaappaita ja hypähtelyjä vesilätäköiden yli. Tuulilasinpyyhkijöiden viuhkomista ja sateen suojassa ihmisiä, metsäteillä liikkuvia lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia.

Lämmittelyä torkkupeiton sisällä, lämpimät villasukat jalassa ja kuuma kaakao raukkausmuumimukissa, jonka ympärille on kiedottu viileät sormet.

Syksy. <3

Laiska viikonloppu

Olen viettänyt kissanpäiviä, olen ottanut rennosti, olen laiskotellut ja olen nauttinut 110% siitä, että mua on passattu ja hemmoteltu. Olen venytellyt itseni pitkäksi, olen haahuillut isossa kotipaidassa pitkin kämppää, olen vetänyt peiton korviin, kääntänyt kylkeä ja hakeutunut aina vain mukavampaan ja taas mukavampaan asentoon sohvalla.

Kuvista voi ainakin päätellä sen, että meillä on aikalailla mennyt viikonloppu herkutteluksi. Ja voin sanoa, että olohuoneeseen on viikonlopun aikana syntynyt oikein semmoinen sohvaperunoiden areena. Joka puolella on kippoja ja kuppeja ja petivaatteet on laahattu sohvalle ja sohvaan on muodostunut kahden ihmisen ja yhden kissan, omat pienet pesät. Hih! :)

Olen katsonut telkusta mm. Puumista ja leffoja. Viimeisempänä katsoin Outi Mäenpään ja Ville Virtasen tähdittämän elokuvan Sovinto. Ja vaikka siinä aihe olikin rankka, se oli myös puhutteleva ja jaksoin katsoa sen alusta loppuun asti. Sanon, että pidin ja en pitänyt siitä. Kaikessa pahuudessa, elokuva kosketti, vihastutti ja pisti kyllä miettimään. Sekä täytyy sanoa, että oliphan heittäytymistä näyttelijöiltä rooleihin. Ei varmastikaan sieltä helpoimmasta päästä. Toi on lajissaan just sellainen leffa, että sen katsoo sitten kun on se sellainen oikeanlainen fiilis.

Olen myös tietoisesti pysytellyt pois tietokoneelta. :) Mitä nyt olen puhelimella pelaillut Angry birdsiä.. Samperin koukuttava peli! :D Välillä on ihan parasta heittää aivot narikkaan ja pysytellä hetki pois kaikenlaisten uutisten ja maailmankatsauksien parista! Jaksaa sitten taas suodattaa ja ottaa vastaan uutiset ja ihmisten kuulumiset, kun vähän pitää matalampaa profiilia. :) Mitä teille kuuluu? Miten olette viettäneet viikonloppua?

Tänään olen yrittänyt näyttää pölyille siivousrättiä ja olen antanut likapyykille huutia. Tässä just mietin, etttä kunhan viimeinenkin koneellinen on pyöritetty, voisin lähtee vähän haukkaamaan ulos happea. Hhmm.. Johan tässä on sisällä tullut nyhjättyäkin!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Stand Uppia Youtubesta

Olen nauranut juuri tunnin verran. Vääntelehdin ja kieriskelin sohvalla. En tiennyt, että miten päin olisin ollut. Koko ajan teki mieli laittaa kone kiini, mutta en vaan pystynyt! (Lopuksi oli kuitenkin ihan pakko!)

Youtubetin nimittäin stand up- pätkiä ja mitkä on seuraamukset? Noh, mun naama lähes kramppaa ja päätä särkee, mutta jösses että teki hyvää! Jotenkin mälsä ja apea viikkoa (kohta takanapäin) ja sitten väliin tämmöistä energiapiikkiä! Kyllä tekee välillä muuten hyvää nauraa oikein niin, että vesi tirskuu kyynelkanavista, vatsaa vääntää ja se tunne on ihan parasta kun tuntuu, että naurusta ei vaan tuu loppua! :D

Tässä Ilaria part I, II ja III. :D

Kurkistus eteiseen

Pienehkö sisustuskärpänen puri. O_o Eikä tähän fiilikseen auta yhtään inspiraatioita herättävät sisustuslehdet, ideoita pursuavat blogit, kuin ei myöskään kauppojen näyteikkunat ja erinäiset nettisivustot ja mainokset. Tuntuu, että houkutuksia ja ideoita syntyy ihan tämän tästä! Mun tekis niin paljon mieli laittaa vähän joka nurkkaa uuteen kuosiin. Kuullostaako tutulta näin syksyn tullen? Sama juttu sitten toistuu keväällä. Hah! :)

Pureudun tällä kertaa eteiseen, joka on aikamoinen häpeäpilkku ainakin vielä tällä hetkellä. Se on ihan vaiheessa. Mietin, että sen kimppuun vois olla helpointa tarttua, sillä tiedän aika tarkkaan, että mitä sinne haluan ja millainen sen pitäisi olla.

Mutta niin..

Ollaan karsittu eteisestä pois kaikki turha. Ja nyt se vähän tuntuu kolkolta, eikä yhtään houkuttelevalta. Eteinen kuitenkin on se paikka, mikä on ensimmäisenä vastassa kun tulet kotiin ja jossa toivotetaan vieraat tervetulleiksi. Kyllä sen pitäis myös tilana olla sellainen mihin on mukava astua sisään ja ainakin minussa eteinen tilana herättää ajatuksia siitä, että "mitä noiden muiden ovien takana on ja miten sisustus muualla asunnossa jatkuu?"

Meidän pitäis löytää eteiseen jostain kiva lipasto, uusi kattolamppu ja mahdollisesti myös pöytälamppu sekä ehdottomasti sinne pitäis saada lisää v a l o a. Olisi myös huippua löytää joku järkeenkäypä ratkaisu meidän kenkävuorelle! Tällä hetkellä me pidetään käyttökenkiä eteisenlattialla ja loput kenkäparit seikkailee vaatehuoneen perällä tai jossain muualla kaapeissa.

Seinät on sellaiset harmaanvihreät. (Jokaisessa kuvassa sävy vaihtelee.) Vihreän sävyn vastapainoksi olen ajatellut jotakin vaaleaa, ehkä jopa ihan valkoisia huonekaluja. Muuten saattaa mennä synkäksi ja sotkuisen oloiseksi.

Heivattiin jokin aika sitten perinteinen vaatenaulakko pois
 ja tilalle asennettiin vaatekoukkuja. 

Eteisen pöydällä käyttötavaroita pitää kuosissa iso kori.

Laskutasona on vanha tv-taso, jonka
 alahylly toimii kätevästi lehtitelineenä. 

Kirpparilta ostettu tuoli on verhoiltu Vallilan Katariina Suuri- kankaalla.

Mulle jämät!

Meillä ei yksin jogurtteja syödä. Katti tykkää nimittäin vähän (paljon!) jogurtista! Se kerjää jämiä aina, kun meistä jumpi kumpi syö jogurttia. Se kiehnää, kehrää, naukuu, puskee ja katsoo uskollisesti ja super suloisesti.

Ihan kun se ei muuten sitten kerjäis mitään, eipä! :D Jogurtti sille on kuitenkin ehkä se ykkös juttu. Top vitoseen sisältyy jogurtin lisäksi mm. mustamakkara, juustot, sitten sellaiset kissojen makupalatikut ja muikut. Kyllä tulee kattiin liikettä kun noista herkuista on kysymys! Ihan sama, että onko se täydessä unessa tai mitä tahansa. :D

"Antakaa mulle kans jotain! Hei, enkö mä jo sais nuolla sen purkin puhtaaksi? Es sitä tartte noin tarkkaan syödä! Hei kamoon, siis oikeesti!!" <3

Joku heltyi ja miten sitten kävikään? Mjam! :)

"Vitsit, tää on siis niiiiin hyvää!"

"Voisko sitä saada lisää, tä?"