Viimeistä viedään

Huomenia vaan! 

Täällä on aloitettu viimeinen kesälomapäivä kupillisella kahvia. Miehen ja kissan vielä nukkuessa, ajattelin tulla hetkeksi koneelle tsekkailemaan lukemieni blogien uusimmat päivitykset ja mitä maailmalla on tapahtunut- uutiset. Sain luetuksi vasta ne blogimerkinnät, nyt vähän omia ajatuksia ruudulle ja sitten niitä uutisia.

On jotenkin kaksijakoinen fiilis. Toisaaltaan tuntuu, että kesäloman alkamisesta on ihan hirmu pitkä aika, kun taas samalla tuntuu siltä, että tämä heinäkuu on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Hhm..

Työjuttuja en ole miettinyt ennen kuin vasta eilen illalla. (Aloin tosissani palauttelemaan mieleeni niitä asioita, joilla alkaa kohtapuoliin olemaan kiire). Ja aamukahvia juodessani, listailin kalenteriin vähän ylös niitä asioita, joihin mun on syytä tarttua heti huomenna. Tiedossa on heti pari kiireellistä projektia, mutta kyllä ne hoidetaan. Ikinä ei ole asiat jääneet hoitamatta, aina on jollain konstilla selvitty kaikista eteen tulevista jutuista. :)

Ja kyllä mä jo jossain ajatukseni sopukoissa olen vähän sitä arkista rytmiä, asioiden hoitelua ja työtäkin kaivannut. Ainakin jollain asteella. Ja mikä parhainta niin tämä ensimmäinen "työviikko" jää nyt tosi tosi lyhyksi kun huomenna kuitenkin on jo torstai. :) Pääsen nauttimaan vapaasta viikonlopusta nopeammin, mitä ehkä osaan edes ajatella vielä. :) 

Uudella puhdilla ja positiivisella asenteella vain aamulla työpaikalle. Ei se elämä tähän lopu, kun loma loppuu. :) Ja nyt kun tosiaan tuntuu siltä, että tässä on ihan oikeasti päästy heittäytymään lomatunnelmaan ja rentoutumaan oikein todella niin ei se sorvin ääreen palaaminenkaan tunnu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ei ainakaan tällä hetkellä.

 Loman puolivälissä tuli hetkellisesti sellainen lomapaniikki, että "nyt täytyy ihan hirmuisesti tehdä kaikkea, tehdä lomasuunnitelmia ja reissuja vielä ennen kuin on palattava töihin", mutta ne ajatukset katosivat yhtä nopeasti kuin lennähtivät ilmoillekin.

Ainoa huolenaihe on tällä hetkellä ne piinaavat aamuherätykset! Olen tarkoituksella herännyt tämän viikon (vaihtelevalla menestyksellä) kellon soittoon. Vaikeaa on ollut! Mun unirytmi kun on tiukasti edelleen lomarytmissä.

Heinäkuun kohdalla kalenteriin on tullut rustailtua vain ylös kesämuistoja, mutta huomisesta lähtien tuo tärkeääkin tärkeämpi kalenteri pääsee taas todenteolla käyttöön.