Neljän seinän sisällä helteellä

Lämmintä on riittänyt koko viikonvaihteen ja ulkona porottaa taivaan täydeltä aurinko. Ja mitä me ollaan tehty? Ollaan nökötetty neljän seinän sisällä ja yritetty tehdä ihan vain pakolliset jutut, kuten mm. ruokaa ja sen sellaista. Ikkunaverhot on visusti pysyneet ikkunoiden edessä, tuulettimet ovat puhaltaneet viileentävää ilmaa (no viilentävää ja viilentävää), mutta kuitenkin ja peitot ovat vaihtuneet pelkiksi pussilakanoiksi. (Kohta on ihan pakko lähtee pihalle, muuten alkaa kaatumaan seinät päälle!)

Olis juu ne uimakelitkin, mutta ei olla saatu itseämme edes sen vertaa tohon lähirantaan, että oltais käyty pulahtamassa järveen. Ehkä tänään? Hm.

 

Tarkoituksena on ainakin käydä vähän shoppailemassa kaikkea astianpesutableteista kissanhiekkaan. Tuntuu, että vähän kaikki tarpeelliset ainekset alkaa loppumaan tästä huushollista. Tulikin mieleen, että on varmaan vielä ihan hyvä tsekata, että onko vessapaperia minkä verran jäljellä.. (Kirjoittelen tässä samalla ostoslistaa.)

Tähän saumaan voiskin olla ihan viilentävä juttu vähän penkoa parin viikon takaisia festarikuvia. (Festarisää oli vähän viileämpi, kuin nyt ja epävaikainen.) Olin tosiaan Wanaja festivalien 10-vuotiskemuissa ja oli kertakaikkiaan mukava viikonvaihde.

 

Ihmisiä oli lauantaina selvästi enemmä, verrattuna perjantaihin. Sunnuntaina tapahtumanjärjestäjä ilmoitti facebookissa, että tänä vuonna tehtiin kävijäennätys. Wanaja festviaali on kasvanut kymmenessä vuodessa todenteolla. Itse muistelisin, että olisin ollut kyseisillä festareilla ensimmäisen kerran joskus 2005? Tuolloin tais olla vielä yksi lava käytössä, nykyisen kolmen lavan sijaan ja puitteet puolta pienemmät muutenkin.

Viikonloppu oli täynnä livemusiikkia, oli monen monta artistia, paljon juomia, mutta ei ainuttakaan omenasiideriä, mistä olin kyllä vähän näreissäni ja ihmeissäni. Oli paljon ihmisiä ja meno alueella oli rento ja koin, että kaikki viihtyivät ja hauskaa riitti.  

Oli festariruokaa, kojuja ja vessajonoja. Tutuille moikkailtiin ja joidenkin kanssa saattoi jäädä vaihtamaan hetkeksi kuulumisiakin. Vettä ei satanut kuin muutama tippa perjantaina, mutta ennen alueelle menoa oli kyllä satanut jo torstain puolella sen verran rankasti, että onneksi ymmärsin perjantaina vetäistä jalkaani kumpparit. (Vaikka olin kyllä enemminkin sen näköinen, että olisin menossa mustikkamettään.) :D Mutta en todellakaan ollut ainut! :)  Sen verran löllöä oli nurmikentällä paikkapaikoin, että moni kanssajuhlija varmasti kasteli kinttunsa jo heti kärkeen.