"Elokuva perustuu Frances Mayesin romaaniin, jossa hän
kertoo muutostaan uhkeaan Italiaan. Frances (Lane) on San Franciscossa
asuva menestyvä kustannustoimittaja, jonka petollinen aviomies
äkkiarvaamatta jättää. Katkera ero ajaa Francesin masennukseen, mutta
kun kahden naisen ystäväpariskunta tarjoaa lohdutusmatkaa Toscanaan, hän
kääntää uuden lehden elämässään ja ostaa paukauttaa paikallisen
huvilan.
Päähänpisto tuntuu aluksi järjettömältä, sillä talo on
kuin pommin jäljiltä. Katto romahtaa, putket lahoavat ja talviukkonen
tappaa jääkaapin. Yksinäisen naisen avuksi rientää joukko puolalaisia
rakennusmiehiä, tosin eksentrisiä ja ammattitaidottomia. Samalla kun
ikivanhan villan tila kohenee, turhautunut Frances alkaa löytää
elämälleen uutta sisältöä.
Häntä rohkaisevat eteenpäin railakas elämäntaiteilija
Katherine (Lindsay Duncan), joka ei pelkää kaataa kauniita poikia tai
juoda samppanjaa suihkulähteessä Anita Ekbergin tapaan, ja sympaattinen
toscanalaismies Martini (Vincent Riotta), joka tutustuttaa avomielisen
jenkkinaisen kyläyhteisön mutkattomiin tapoihin. Ja tietysti kun
Italiassa ollaan, olennainen tie onneen löytyy ruuasta. Gourmet-ateriat
tuoksuvat, loistelias kevät puhkeaa ympärillä, ja sitten suuri rakkaus.
Yhdet kunnon häätkin nähdään - mutta leppoisa tarina ei sorru kaikkein
arvattavimpiin koukkuihin, vaan mukaan mahtuu monta käännettä." Elokuvan päähenkilöä näytteli Diane Lane.
Kyseinen elokuva on roikkunut jo pitkään mun "katso- listalla" ja satuin poimimaan sen nyt tuolta meidän boksilta. :) En muista koska sen sinne tallensin, mutta sieltäpä kuitenkin löytyi. Hyvä niin! Elokuva oli juuri oikea leffapläjäys, oikealla hetkellä. Se oli sopivan hömppä, romanttinen ja ihastuttava. Hih! :)
Mun sydän oli lähellä pakahtua. Elokuvassa vilkahteli uskomattoman kauniit maisemat, rakennukset, ihmiset ja vuoristot. Iski pikkiriikkinen matkakuume! Oi, Toscana, Italia, aurinko, meri, auringonkukkapellot, Toscanan kadut ja pienet putiikit, matkustaminen, humaltuminen, illanistujaiset, lämpö ja hyväntuuliset ihmiset. Aaaaaw!
Mulle tuli ihan äärimmäisen hyvä fiilis tosta elokuvasta. Ystävä totesi, että kirja on yksi hänen lemppareistaan, enkä yhtään ihmettele, että miksi. Minäkin haluan lukea tuon kirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti